Merirosvo (ransk. Le Corsaire) on kolminäytöksinen[1] baletti, joka perustuu löyhästi Lordi Byronin vuonna 1814 julkaisemaan romanttiseen runoelmaan The Corsair, joka oli aikanaan erittäin suosittu[2] ja innoitti esimerkiksi Giuseppe Verdin säveltämään kokonaisen oopperan ja Hector Berliozin orkesteriteoksen. Baletti syntyi ensin Milano La Scalaan[3][4] vuonna 1826[2] ja sitten Lontooseen King's Theatreen vuonna 1837.[3] Näistä tuotannoista ei ole jäänyt jäljelle koreografioita, musiikkia eikä muita tietoja.
Nykyisen baletin juuret yltävät Théâtre Impérial de l’Opérassa[5] Pariisissa 23. tammikuuta 1856 ensi-iltansa saaneeseen versioon,[3] jonka alkuperäisen koreografian laati Joseph Mazilier [6] ja libreton Byronin runoelman pohjalta laati Jules-Henri Vernoy de Saint-Georges.[5] Baletti oli luotu tanssijatar Carolina Rosatin ympärille, eikä Conradin rooli sisältänyt tanssia, ainoastaan mimiikkaa.[6] Adolphe Adamin alkuperäiseen musiikkiin lisättiin materiaalia muilta säveltäjiltä jo muutaman vuoden kuluttua. Vuonna 1867 balettia laajennettiin Léo Delibesin säveltämällä Le Jardin Animé -kohtauksella. 1900-luvun alkupuolella mukaan otettiin joukko uusia säveltäjiä.[1]
Usein esitetty versio on ollut Mariinski-teatterin myöhemmän Keisarillisen baletin balettimestarin, silloisen nuoren tanssijan Marius Petipan avustamana[7] pääbalettimestari Jules Perrot'n vuonna 1858[8] tekemä koreografia, jota esitettiin myös Moskovan Bolšoi-teatterissa. Nuori Petipa tanssi myös Conradin pääroolin.[6]
Baletti alkoi olla länsimaissa jo unohdettu,[5] kunnes koreografi Anna-Marie Holmes kävi 1990-luvulla hakemassa sen esitysoikeudet johtamalleen Boston Ballet'lle, jossa sen ensi-ilta oli vuonna 1997. Koreografian Neuvostoliitossa esitettyyn balettiin oli tehnyt Konstantin Sergejev vuonna 1973. Holmesin uudelleenmuokattu versio kantaesitettiin English National Ballet'ssa vuonna 2013.[3][9][2] Musiikin tähän version ovat tehneet Adolphe Adam, Léo Delibes, Cesare Pugni, Ricardo Drigo ja Oldenburgin suurherttua Peter (1812–1881).[3][5][6]
Vuonna 2007 Münchenissä ensiesitettiin Baijerin valtionoopperan baletinjohtaja Ivan Lishkan koreografiaversio, jonka taustalla oli pitkä ja vaativa tutkimustyö. Alkuperäistä Marius Petipan koreografiaa oli tutkittu säilyneitten notaatioiden eli tanssikirjoituksen kautta, ja Adamin ja Delibesin alkuperäispartituureihin perustuvaa musiikkia oli jäljitetty arkistoista.[1]
Merirosvo-baletin koreografiset huippukohdat ovat ensimmäisen näytöksen Pas de trois des odalisques (Kolmen haaremiorjattaren tanssi), Pas d'Esclave (Orjatytön ja orjakauppiaan duetto), Conradin ja Medoran toisen näytöksen pas de deux, jossa huomattavia ovat Medoran fouettéet, kolmannen näytöksen ruusuepisodi ja unijakso, miesten miekkatanssi[9] sekä Le Jardin animé -joukkokohtaus.[1]
Rudolf Nurejev ja Dame Margot Fonteyn olivat kuuluisia esittämästään pas de deux'sta, joka kuuluu balettihistorian klassikoihin.[7]
Merirosvo-baletti esitettiin ensimmäistä kertaa Suomessa vuonna 2010 Mikkelissä Farukh Ruzimatovin johtaman pietarilaisen Mihailovski-teatterin esittämänä.[10][11]